Suomessa on käynnissä ennennäkemätön julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen alasajo. Suomalaisten terveyserot lisääntyvät ja hoitoonpääsy riippuu yhä enemmän siitä, kuinka paljon on varaa maksaa tai missä asuu.
Terveyspolitiikkaa johtavat nyt valtiovarainministeriön viskaalit ja oikeistopoliitikot säestävät pelottelemalla EU:n tarkkailuluokalle joutumisella. Tärkein terveydenhuollon tavoite tuntuu siis olevan säästöjen aikaansaaminen, kansalaisten terveys on toissijaista. Raha, tuo hyvä renki, on nyt hallituksen toimesta nostettu hyvinvointialueiden isännän paikalle.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus on päättänyt heikentää terveydenhuoltoamme laskemalla vanhustenhuollon hoitajamitoitusta, lopettamalla sairaaloiden yöpäivystyksiä, pidentämällä hoitotakuuta ja korottamalla asiakasmaksuja. Samalla, kun hyvinvointialueilla karsitaan peruspalveluista, hallitus lisää yksityisen hoidon Kela-korvauksiin puoli miljardia euroa, sen sijaan, että se panostaisi laadukkaiden, julkisten peruspalveluiden saatavuuteen.
Pienituloisella ei ole varaa mennä yksityiselle, mutta ei ole kohta varaa mennä julkisellekaan, hallituksen nostaessa asiakasmaksuja. Jo nyt me suomalaiset maksamme terveyspalveluistamme omasta pussista eniten Euroopassa. Seurauksena ihmiset eivät hakeudu ajoissa hoitoon ja kustannukset kasautuvat vaativampiin palveluihin. Säästetään peiton toisesta päästä ja lisätään kustannuksia toisaalle. Hölmöläisten hommaa.
Hoitotakuuta lyhennetään kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Tälle lasketaan kustannusvaikutuksena kymmeniä miljoonia euroja, vaikka todellisuudessa hoidon tarve ei tällä vähene. Pidentynyt hoitoonpääsy voi sen sijaan lisätä kustannuksia, kun avun saaminen viivästyy. Toisaalta päivystyspalveluiden kysyntä kasvaa ihmisten hakeutuessa sinne vaivojensa kanssa, kun muualta ei apua saa. Ja taas sai hölmöläisen peitto jatkopalan.
Vanhuspalveluiden puolesta on puhuttu paljon muutaman vuoden takaisten hoivakotiskandaalien paljastuttua. Säädettiin tiukempi hoitajamitoitus, jotta sellaista ei enää tapahtuisi. Nykyinen hallitus ei ilmeisesti pidä asiaa kovin tärkeänä, kun mitoitusta lasketaan samalla, kun valvonta laitoksissa perustuu lähinnä omavalvontaan. Hoitajapulaakaan tuskin ratkaistaan lisäämällä hoitajien työtaakkaa ja heikentämällä alan vetovoimaa. Soteala kaipaa työrauhaa, ei jatkuvaa hölmöläisten peiton leikkuuta ja uusia, aivan liian pieniä paikkapaloja.
Julkaistu alun perin: Satakunnan Kansa 30.4.2024 · Alkuperäinen julkaisu