Ei päivää, lehteä, eikä kokousta, jossa sotea ei näinä aikoina mainittaisi. Suuren ja mahtavan sote-uudistuksen varjolla tehdään vauhdilla asioita, nyt kun iso vaihde on vihdoin saatu silmään. Vaikka asioita vatvottiin jo viime hallituskauden valmistelun pohjalta, ei maakunnasta silloin löytynyt intoa lähteä kunnolla liikkeelle. Kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisessä sote-mallissa ei yksityistämisellä ollut suurta sijaa, mutta nyt kun kokoomuksen valinnanvapaus ja yhtiöittämismalli saatiin mukaan, on Satakunnassakin ryhdytty ponnekkaasti toimeen. Eikä ole kovin vaikea arvata, kuka valmistelua vie ja kuka vikisee.
Yhdestä ollaan samaa mieltä, sote-uudistus on tärkeä ja välttämätön. Valitettavasti vauhdissa on kuitenkin unohdettu alkuperäinen tarkoitus: perusterveydenhuollon vahvistaminen ja palveluketjujen yhtenäistäminen. Uudeksi missioksi onkin tullut palveluiden yksityistäminen ja yhtiöittäminen - uudet bisnesmahdollisuudet.
Hallituksen nykyisessä yhtiöittämismallissa on uhkana, että suunnitellun palveluiden yhteensovittamisen sijaan ne pirstaloituvat. Sen lisäksi julkinen valta kapenee ja piiloutuu yhtiörakenteisiin. Myös henkilöstön asemasta on syytä olla huolissaan, yksityinen sektori ei tunnetusti kavahda nollatuntisopimuksia tai määräaikaisia työsuhteita. Entä miten huolehditaan, ettemme kompastu Ruotsin tapaan sudenkuoppiin, joissa eniten tarvitsevat jäävät liian vähälle hoidolle ja kannattamattomat reuna-alueet ilman laadun takaavaa kilpailua, kun tarpeen sijaan kysyntä määrää palveluista?
Uudistuksen suurena tavoitteena on kustannussäästöt. Sotella perusteltiin viime viikolla Porissakin tehtyä päätöstä perusturvan asiakasmaksujen nostosta. Tuloksen nyhtäminen asiakkailta kääntyy kuitenkin helposti itseään vastaan ja lisätulot valuvat toimeentulotukiin, aikuissosiaalityön kasvaviin kustannuksiin ja erityisesti vaikeampien sairauksien hoitoon, kun pienituloiset eivät hakeudu lääkäriin ajoissa. Suurituloisiahan muutos ei hetkauta, he ovat siirtyneet muiden palveluiden piiriin ajat sitten.
Lopulta ratkaisevaa on se, miten päästään potilaan pompottelusta, rahoituksen osaoptimoinnista ja kasvavista terveyseroista saumattomaan palveluketjuun, yksikanavaiseen rahoitukseen ja kustannustehokkaaseen sekä oikea-aikaiseen hoitoon. On vaikea nähdä, että se tapahtuu hajottamalla palveluiden järjestäminen monikansallisille terveystoimijoille, joiden intresseissä ei ole sen enempää terve satakuntalainen kuin palvelun halpa hintalappu.
Julkaistu alun perin: Satakunnan Kansa 23.5.2016 · Alkuperäinen julkaisu