Jos poliittista oikeistoa, mediaa ja Sarasvuota on uskominen, talouden kriisin syylliset ovat ilmaista sosiaaliturvaa hyödyntävät työttömät ja laiskat eläkkeelle ennen aikojaan hiipivät duunarit. Jokaisen pitäisi jaksaa pidempään ja kestää enemmän, pysyä terveenä ja olla vahvempi, jotta talous sykkii kiivaana ja porvarilla riittää, millä porskuttaa.
Ratkaisuksi tällä porukalla on tarjota vain kuria ja niukkuutta tavalliselle kansalle. Palkansaajien on tyytyminen nollakorotuksiin, nollatuntisopimuksiin ja eläkeiän nostoon. Toisaalta työttömien sosiaaliturva halutaan vastikkeelliseksi samaan aikaan, kun elinkeinoelämälle jaetaan vastikkeetonta lisätukea. Tavoitteena lienee jatkuva ylitarjonta työmarkkinoilla ja sitä kautta puoli-ilmainen työvoima, jotta pörssiyhtiöillä riittää osinkoina enemmän jaettavaa omistajilleen.
Sen sijaan, että mietitään, miten köyhyydestä, sairastumisesta tai työttömyydestä rangaistaan ja syyllistetään, tulee miettiä, miten työllistetään lähes 320 000 työtöntä, kun työpaikkoja on samaan aikaan avoinna vajaa 52 000. Todellisuudessa luvut ovat karumpia, sillä tarina ei kerro, kuinka korkeaksi työttömien lukumäärä nousee, kun mukaan lasketaan erilaisissa aktivointitoimenpiteissä olevat työnhakijat, tai kuinka moni avoinna olevista työpaikoista on sellainen, jolla tosiasiassa itsensä ja perheensä pystyy elättämään.
Eläkeiän noston sijaan on mietittävä, miten ihmisten työhyvinvointia ja jaksamista edistetään ja miten nuorisotakuu saadaan toteutumaan. Rakenteellisten uudistusten tavoitteena tulee olla turvattu toimeentulo työelämässä, oikeudenmukaisempi tulonjako ja pohdittavaa riittää myös siinä, miten säällisen toimeentulon takaava työ saadaan riittämään entistä useammalle. Rakenneuudistuksiksi nimettyjen eriarvoistavien kurjistamistoimenpiteiden sijaan on tehtävä aidosti ihmisiä palvelevia, sosiaalista hyvinvointia ja tasa-arvoa lisääviä uudistuksia.
Hallituksen budjettiriihi linjaa tulevan vuoden suuntaviivat myös kuntien peruspalveluille. Kaavaillut valtionosuuksien leikkaukset näkyvät ja tuntuvat eniten kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Pahimmassa tapauksessa kunnat ajetaan entistä pahempaan taloudelliseen ahdinkoon, jolloin vaihtoehdoksi jää vain ennaltaehkäisevistä hyvinvointipalveluista tinkiminen.
Kyllä näitä kaiken maailman sontaa suoltavia sarasvoita mediassa riittää, mutta missä ovat hyvinvointivaltion puolustajat, ne koko kansan kilpailukykyä edistävät bisnesenkelit, kun niitä kipeimmin tarvittaisiin?
Raisa Ranta 23.10.2012