Ilmastokriisi ei koronasta helpota, mutta poikkeusajan jälkeen maaseutu on taas mahdollisuuksia täynnä

Korona-aiheet täyttävät uutisvirran viikko toisensa jälkeen. Nyt keskiöön on siirtynyt rajoitusten purkaminen ja huomio kiinnittyy entistä enemmän kriisin jälkeisen ajan tarkasteluun.

Talouden ennusteet maalailevat toinen toistaan synkempiä sävyjä tulevaan. Talous ei kuitenkaan ole ainut mittari elämänlaadulle. Ehkä opimme jotain uuttakin. Mitä otamme mukaamme korona-ajasta tulevaisuuteen?

Koronakriisillä on ollut merkittävä vaikutus päästöihin ja joidenkin arvioiden mukaan ne voivat laskea tänä vuonna jopa kuusi prosenttia viime vuodesta. Liikenteen, energiantuotannon ja teollisuuden supistumisella on ollut suuri vaikutus, mutta vieläkään mittakaava ei ole riittävä rajaamaan ilmaston lämpenemistä vaadittuun 1,5 asteeseen.

Kun tähän ynnätään odotus siitä, että nyt syntynyt tuotantovaje kiritään kiinni kriisin lauettua, tullaan päästöissä näkemään vääränsuuntainen piikki. Korona ei siis käy lähelläkään ilmastokriisin ratkaisua, mutta auttaisiko se herättämään nopeisiin toimiin ilmaston pelastamiseksi?

Olemme saaneet konkreettisen esimerkin siitä, mitä on odotettavissa, jos ilmaston annetaan lämmetä nykyiseen tahtiin. Ilmastonmuutos voi ajaa maailman samanlaiseen poikkeustilaan, kuin koronavirus on tehnyt.

Eristäytyminen on aiheuttanut digiloikan lukuisilla työpaikoilla, tuonut uusia työtapoja asiakkaiden kohtaamiseen ja siirtänyt satojatuhansia lapsia etäopetukseen yhdessä yössä. Työelämä ei monella alalla tule olemaan entisensä. Live-kohtaamisia ei tulla kokonaan korvaamaan, mutta työn perässä liikkuminen ja matkustelu vähenee ja etäpalvelut paranevat.

Monen kaupunkilaistuvan suomalaisen tarve pitää toinen jalka maaseudulla mahdollistuu, kun työt kulkevat mukana kauemmaksikin. Kun vielä omavaraisuus ja suomalainen ruoantuotanto saavat kriisistä kunnon imagonosteen, maaseudulle avautuu paljon uusia mahdollisuuksia.

Pienet koulut voivat hyötyä etäopetuksesta ja monet julkiset palvelut, vaikkapa sote- ja työllisyysasioissa, voidaan siirtää minne tahansa mahdollistaen hyvän palveluverkon pienemmilläkin paikkakunnilla.

Julkiset toimijat, järjestöt ja yritykset ovat luoneet uusia toimintatapoja auttaakseen. Jopa niin kovin jähmeinä pidetyt kunnatkin ovat keksineet ja toteuttaneet uusia ratkaisuja parvekejumpista noutoruokaan. Ketterät järjestötoimijat ovat uuden toiminnan kehittämisen ammattilaisia jo entuudestaan ja tällaisena aikana niiden tekemä työ ja uudistumiskyky tulee paremmin näkyväksi.

Myös yhteisöt ja yhteiskunta ovat osoittaneet kykyä uudistua ja ratkoa uusia tilanteita. Yhdessä kriiseistä on ennenkin selvitty.

Julkaistu alun perin: Satakunnan Kansa 5.5.2020 · Alkuperäinen julkaisu