Viikon sisällä olemme voineet lukea paljon karua faktaa. Laaja ikäluokkatutkimus kertoo, että 14 prosenttia nykyisistä 29-vuotiaista on ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Eurostat puolestaan toteaa, että suomalaisista 20–24-vuotiaista nuorista aikuisista joka kuudes on ilman työ- tai opiskelupaikkaa. Suomen Akatemian tutkimus paljastaa, että oppimistulokset ovat entistä jakautuneempia ja TEM tunnustaa, että nuorisotakuu ei toteudu kolmasosan kohdalla. Aiemmin Helsingin Sanomat kertoi lapsiköyhyydestä ja siitä, että Suomessa 126 000 lasta elää vähävaraisissa perheissä. Toisaalta tiedämme, että köyhyys on yksi suurimpia yhteiskunnasta syrjäyttäjiä. Kuinka kovaa pitää hälytyskellojen soida, että heräisimme? Siis KUINKA KOVAA?
Hallitus on päättänyt leikata sosiaalietuuksia ja kiristää kuntien rahoitusta. Talousvaikeuksessa olevat kunnat puolestaan karsivat palveluita, korottavat hintoja ja lomauttavat henkilöstöä. Sosiaali- ja perhepalvelut, päiväkodit, koulut tai terveyspalvelut eivät ole säästöjen ulottumattomissa. Tämä kaikki koskettaa eniten vähävaraisia lapsiperheitä, joissa on usein työttömyyttä ja muitakin ongelmia. Tuo kosketus tuntuu kovaa, kun ei ole puskurirahastoja tai turvaverkkoa.
Asiantuntijat ovat tutkimuksiin perustuen antaneet suosituksia syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja lapsiköyhyyden vähentämiseksi. Ne ovat täydellisessä ristiriidassa tehtyjen päätösten kanssa. Johtopäätöksissä korostetaan lapsiperheiden moniammatillista ja varhaista tukemista. Keskeisessä roolissa ovat julkiset palvelut, kuten päivähoito, koulu ja sosiaalipalvelut. Huolissaan ollaan myös säästöpäätösten kasautumisesta, kun yhdelle perheelle tulevat niin maksukorotukset, tukileikkaukset kuin heikkenevät palvelutkin.
Satakunta ei pärjännyt erityisen hyvin Nuorisotutkimusseuran vuonna 1987 syntyneitä seuranneessa tutkimuksessa. Täällä on ikäluokasta manner-Suomen neljänneksi eniten ilman ammatillista tutkintoa, yli 15 prosenttia. Silti Pori, Rauma ja Ulvila kohdistavat lomautuksia varhaiskasvatukseen ja opetukseen. Säästöt koskevat aivan kaikkia lapsia ja eniten erityistä tukea tarvitsevia. Huolena on myös, pysytäänkö kunnissa edes lain oikealla puolen, kun opetussuunnitelmien mukaista opetusta ei voida taata. Sosiaalisesta ja inhimillisestä pääomasta säästäminen kilpailukyvyn ja budjettitasapainon tavoittelun nimissä on lyhytnäköistä ja - no, typerää.
Julkaistu alun perin: Satakunnan Kansa 15.8.2016 · Alkuperäinen julkaisu
Samasta aiheesta