Eduskunnassa vatuloidaan taas tasa-arvoisen avioliittolain parissa, vaikka asia on jo kertaalleen päätetty. Syynä on edellisen päätöksen kumoamista esittävä yli 50 000 kannattajaa kerännyt kansalaisaloite, joten toki se on käsiteltävä. Suomi on kuitenkin jo valmis siirtymään 2000-luvulle, eikä sitä samaa toisten ihmisarvoa alentavaa keskustelua viitsisi enää eduskunnasta kuulla. Tosin eipä olisi ensimmäinen kerta, kun tällä eduskuntakaudella perutaan jo tehtyjä päätöksiä. Arkadianmäen porukan soisi kuitenkin keskittävän energiansa maan ongelmiin, joissa luulisi olevan haastetta riittämiin.
Työttömyys ja siitä aiheutuvat lieveilmiöt, kuten köyhyys ja syrjäytyminen, ovat tämän ajan suurin yhteiskunnallinen ongelma. Hallituksen mielestä tärkein toimenpide kunnianhimoisten työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi on työttömien toimeentulon pienentäminen ja jatkuva kyttääminen. Toki uusia työpaikkoja väistämättä syntyy, kun työttömät kutsutaan jatkossa haastatteluun kolmen kuukauden välein. TEM:n työllisyyskatsauksen lukujen perusteella se tarkoittaa valtakunnallisesti noin 1,5 miljoona haastattelua vuosittain ja Satakunnassakin melkein 60 000.
Työttömyyttä olisi hoidettava ensisijaisesti uusilla työpaikoilla, eikä työttömiä rankaisemalla ja syyllistämällä. Hallituksen toimet työttömyysturvan alentamiseksi ja ansiosidonnaisen keston lyhentämiseksi viittaavat ajatukseen, että korkea työttömyys johtuisi työhaluttomuudesta. Todellinen ongelma on kuitenkin työpaikkojen puute. Olisi järkevää, että työttömyyden hoitoon menevät viisi miljardia euroa käytettäisiin aktiivisena tukena työllistymiseen ja kouluttautumiseen. Samalla on kuitenkin huolehdittava, ettei Suomeen luoda kilpailua vääristävää halpatyöreserviä, jossa joidenkin yritysten kustannuksia maksatetaan yhteisillä varoilla.
Jos hallitus ottaa, se toki myös antaa. Verokevennykset kohdistuvat eniten hyvätuloisiin, joilla sukanvarteen jää jo ennestään. Kelan ja SOSTE ry:n asiantuntijoiden mukaan budjettiesitys leikkauksineen ja veronkevennyksineen lisää tuloeroja ja siirtää tuhansia ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle. Lisäksi osa tukien leikkauksista siirtyy suoraan toimeentulotukimaksujen kasvuun, kun nyt jo minimitoimeentulolla sinnittelevät saavat entistä vähemmän. Toisin sanoen lasku vain siirretään pöydältä toiselle ja lopputulos on plus miinus nolla.
Julkaistu alun perin: Satakunnan Kansa 12.9.2016 · Alkuperäinen julkaisu