Luontokato on totta, jäätiköt sulavat, sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, vieraslajit uhkaavat ja ekosysteemit metsistä vesistöihin häiriintyvät. Ilmastonmuutos aiheuttaa merkittäviä häiriöitä ja tuhoa luonnolle Suomessa ja maailmalla. Puolet luontotyypeistä on uhanalaisia. Ylikalastus uhkaa kalakantoja. Metsätalous on Suomessa ajanut yli 700 lajia uhanalaisuuteen. Vaikka meillä metsiä riittää, todellisuudessa vain kolme prosenttia niistä on enää luonnontilaisia. Maailmanlaajuisesti kasvien pölyttäjät ovat vaarassa muodostaen merkittävän uhan ruoantuotannolle, sillä valtaosa viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä.
Vaikka ilmastonmuutosta ei ole ratkaistu ja vuosi toisensa jälkeen tilastot ja tieteilijät kertovat karumpaa viestiä, keskustelu esimerkiksi vaalien alla jäi laimeaksi, eikä tuleva hallitusohjelmakaan ottane edistysaskeleita luonnon hyväksi. Ilmastonmuutoksesta keskustellaan enää lähes yksinomaan alisteisena taloudelle ja työllisyydelle.
Tuorein avaus ilmastokeskustelun taloudellistamisesta on Sitran ehdotus siitä, että luonnolle pitäisi laskea rahallinen arvo. Sitra esittää luontokadon torjumista markkinatalouden kautta laskemalla ekosysteemille arvon, jonka avulla talouteen voidaan tuoda ekologinen korvaus.
Vaikka tutkimuslaitokset tuuttaavat tietoa luontokadon vaikutuksista, politiikassa puhuu nyt vain raha. Onko luonnon euroistaminen ainoa keino vaikuttaa lainsäädäntöön, teollisuuteen ja meihin kuluttajiin?
Ehkä niin, mutta luonnon ja ilmaston tulevaisuuden alistaminen vain markkinavoimille on vaarallista. Luonto ei ole pelkkä taloudellinen hyödyke, jolle on helppo laskea hintalappu. Arvon mittaaminen edellyttäisi hintaa aineettomillekin asioille. Taloudellistamiseen liittyy monia kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta eri alueisiin, ihmisiin ja muuhun ympäristöön liittyen. Eri toimien seurannais- ja kerrannaisvaikutukset ovat ennakoimattomia ja monimutkaisia. Luonnon euroistaminen olisi myös valtava vallankäytön mahdollisuus, jossa pääomalla on merkittävä etumatka.
Vaikka taloudelliset näkökulmat ovat tärkeitä, tulee huomioida myös eettiset, kulttuuriset ja ekologiset näkökulmat. Sitran avaus luonnon arvottamisesta ei ole uusi ja vaikka se on kaikkea muuta kuin ongelmaton, tavoitetta luontokadon pysäyttämiseksi on edistettävä kaikin keinoin. Tätä pelikenttää ei kuitenkaan saa jättää vain oikeistohallituksen ja markkinavoimien ratkaistavaksi. Kansalaisyhteiskunnan on otettava vahva rooli oikeudenmukaisen ympäristöpolitiikan edistäjänä.
Arvoyhteiskunnan muutosta odotellessa euro puhuu kaikkien kovimmalla äänellä. Saastuttaja saa luvan maksaa, mutta samalla kaikille on annettava mahdollisuus tehdä vihreitä valintoja. Ilmaston pelastaminen ei saa olla hyväosaisten yksinoikeus.
Julkaistu alun perin: Satakunnan Kansa 30.5.2023 · Alkuperäinen julkaisu