Yrittäjät, lapset, köyhät ja sateenkaariväki yhteisellä asialla kuntien päätöksenteossa?

Kunnissa tehdään valtava määrä päätöksiä viikoittain. Suuri osa päätöksenteosta kulkee rutiinilla, eikä kaikkeen liity poliittisia vääntöjä tai suuria tunteita, mutta on myös asioita, jotka herättävät kuntalaiset barrikadeille ja täyttävät mielipidepalstat eri näkemyksillä. Sitten on iso joukko niitä päätöksiä, joista ei synny suuria intohimoja, mutta jotka koskettavat monen ihmisen elämää ja arkea.

Yrittäjät peräänkuuluttavat kattavampaa ja systemaattisempaa yritysvaikutusten arviointia kuntien päätöksentekoon. Vaatimus on aiheellinen, ovathan elinvoimaiset paikalliset yritykset hyvinvoivan kunnan elinehto. Yleinen esimerkki yritysvaikutusten arvioinnista liittyy kuntien hankintoihin, kaavoitukseen tai vaikkapa rakennusprojektien kilpailutusten pilkkomiseen. Kuten yrittäjät itsekin sanovat, päätösten yritysvaikutusten arviointi ei tarkoita sitä, että päätöksiä tehtäisiin yritysten ehdoilla, vaan tarkoitus on varmistaa, että myös niiden näkökulma tulee huomioiduksi.

Samalla tavoin päätöksiä tulee tarkastella myös muista näkökulmista. Esimerkiksi päätösten lapsivaikutusten arviointi alkaa olla tuttua monessa kunnassa, mutta muutoin päätösten ennakkoarviointi jää valitettavan usein varsin pinnalliselle tasolle. Päätöksillä voi esimerkiksi olla merkittäviä pitkän ajan välillisiä taloudellisia seurauksia, kun vaikkapa kuntalaiset elävät terveempinä tarjolla olevien liikunta- ja kulttuuripalveluiden ansiosta. Toisaalta joukkoliikenteen leikkaukset voivat pahimmillaan estää pienituloiselta yksinhuoltajalta työssäkäynnin, kun bussivuorot eivät enää sovi työvuoroihin. Tätä ei kahden auton taloudessa elävä päättäjä aina huomaa ajatella.

Kattavassa päätösten vaikutusten ennakkoarvioinnissa kiinnitetään huomiota muun muassa sukupuolivaikutuksiin, sekä terveyseroihin, yhdenvertaisuuteen ja eriarvoistumiseen. Tuloluokka, asuinpaikka ja kulttuuri- tai koulutustausta asettavat meitä myös eri asemaan päätösten suhteen ja onkin tärkeää, että keskituloinen ja keskiluokkainen keskivertopoliitikko muistaa astua oman kuplansa ulkopuolelle päätöksiä tehdessään.

Pride-viikko muistuttaa enemmistöä siitä, että päätökset koskevat myös vähemmistöjä. Vaikka Suomessa on otettu isoja harppauksia yhdenvertaisuuden suuntaan, kaikki eivät vieläkään tule kohdatuksi tasavertaisina. Esimerkiksi transihmisiin kohdistuva syrjintä lisää mielenterveysongelmia ja itsemurhariskiä. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret kohtaavat kiusaamista ja väkivaltaa muita nuoria enemmän. Myös kunnissa on paljon tehtävää, jotta jokainen voi elää omana itsenään ja tulla kohdatuksi yhdenvertaisesti kaikissa elämänvaiheissa. Siksi laaja päätösten ennakkoarviointi kuuluisi jokaisen kunnan työkalupakkiin.

Julkaistu alun perin: Satakunnan Kansa 29.6.2021 · Alkuperäinen julkaisu