Kirjoituksia ·

Huonosti valmisteltu - puoliksi hutiloitu

DemokratiaTalous ja verotus

Tehostamisen muoti-ilmiö näkyy julkishallinnossa ehkä räikeämmin kuin koskaan. Julkista päätöksentekoa on syystä moitittu huonosta valmistelusta. Milloin hallitus peruu omia päätöksiään todettuaan ne lain- tai järjenvastaisiksi ja milloin kunnan päätöksentekoelimet pallottelevat päätöksiä keskenään, kun yhteisymmärrystä virkamiesten ja poliitikoiden välillä ei löydy. Tämän päälle valtio vähentää virkamiehiä ja kunnat pyrkivät henkilöstön vähentämiseen hinnalla millä hyvänsä. Samaan aikaan asiantuntemusta ostetaan konsulteilta ja ihan sitä kunnan perustyötäkin korvataan ostopalveluilla.

Porissakin ollaan oltu vähän hukassa. Uusimmat kriisit liittyvät lomautuksiin ja niistä aiheutuviin palvelukatkoihin ja jopa lakisääteisten palveluiden hoitamatta jättämiseen. Pori joutui odotetusti aluehallintoviraston hampaisiin lomautusten vuoksi, sillä kolmen viikon lomautukset eivät voi olla näkymättä arjessa. Päättäjien tai virkamiesjohdon on turha väittää, että uhkasakot tai huomautukset tulisivat yllätyksenä. Asia on ollut esillä niin Porin kaupunginhallituksessa kuin valtuustossakin, eivätkä lomautuspäätökset perusturvan ja sivistyksen osalta syntyneet yksimielisesti. Valitettavasti neuvoloiden pakolliset terveystarkastukset tuskin jäävät ainoiksi uhkasakon aiheiksi.

Liian pikaisen valmistelun karvaita hedelmiä ollaan saatu maistella myös vapaa-aikapuolella, kun lautakunnan lainvastainen päätös jouduttiin kumoamaan. Yhteistä tahtoa maauimalan kahvion ja lipunmyynnin jatkamisesta uimaseurojen kanssa olisi ollut, mutta asia olisi pitänyt ottaa huomioon jo kilpailutusvaiheessa. Lautakunta heräsi asiaan aivan liian myöhään, nyt täytyy vain toivoa, että oppi menee edes kantapään kautta perille. Nykylainsäädännöllä oikea paikka vaikuttaa palveluiden hankintaan on ennen kilpailutusta, ei sen jälkeen.

Julkisen sektorin paisumisesta voidaan olla montaa mieltä. Tässä kiireisen valmistelun ja lomautusten keskellä väite tuntuu kuitenkin lähinnä absurdilta. Hoitoa, hoivaa, infran rakentamista ja koulutusta tarvitaan entiseen tapaan, eikä se tarve vähene lomauttamalla. Julkista sektoria tuntuu tänä päivänä vaivaavan ennemminkin tehostamisen tauti, näivettämisen syndrooma ja pahimpana krooninen rahoitusvaje.

Julkaistu alun perin: Satakunnan Kansa 7.11.2016 · Alkuperäinen julkaisu